Perinnölliset sairaudet: Kuurous

Kuurous
Australiankarjakoirilla esiintyy synnynnäistä kuuroutta, jonka vuoksi pennut testataan ennen niiden luovuttamista uudelle omistajalle (BAER-testaus).
Kuurouden geneettinen tausta on epäselvä eikä sen kaikkia periytymismekanismeja tiedetä. Tiedetään, että on olemassa autosomaalista resessiivistä, – dominoivaa ja X-kromosomivälitteisesti periytyvää kuuroutta.
Koirilla esiintyy myös värigeenejä, jotka aiheuttavat ns. toissijaista eli sekundääristä kuuroutta. Merkittävämpiä näistä geeneistä ovat valkoläiskäisyyttä ja valkoisuutta sekä marmorointiväriä aiheuttavat geenit. Näiden geenien vaikutus väreihin heijastaa niiden merkitystä melanosyyttien eli ihon pigmenttiä tuottavien solujen ylläpitoon.

Australiankarjakoirien kuurous on synnynnäistä, väritykseen liittyvää kuuroutta. Karjakoirien kuuroutta on tutkittu Australiassa ja siinä todettiin kuurouden olevan melanotsyyttien puutteellisesta esiintymisestä johtuvaa. Sinisillä ja punaisilla koirilla kuuroutta esiintyy yhtä paljon. Merkityksellistä kuurouden kannalta ovat koirien päässä esiintyvät väriläikät. koirat joilla ei ole päässään väriläikkiä, ovat suuremmalla todennäköisyydellä jonkin asteisesti kuuroja. Jalostukseen käytettyjen puolikuurojen koirien jälkeläisillä kuuroutta esiintyi huomattavasti enemmän, kuin kokonaan kuulevien jälkeläisillä.

Suomessa pennut testataan 6-8vko iässä BAER-testillä. Suomen australiankarjakoirat ry:n pentuvälitykseen otetaan ainoastaan pentuja, jotka on BAER-testattu.
Vuosina 2005-2015 Suomessa rekisteröitiin 561 australiankarjakoiraa, joista kuulotestatuiksi ilmoitettiin 46,3% (260kpl). Tästä 260kpl määrästä kokonaan kuuroja oli 3kpl ja toispuoleisesti kuuroja 28. Lopuilla oli normaali kuulo. Täysin kuurojen koirien määrä ei vastaa syntyneiden koirien määrää, sillä osa kokonaan kuuroista pennuista lopetetaan jo ennen testausikää.
Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta on linjannut, ettei kuuroja tai puolikuuroja koiria tule käyttää jalostukseen.