Lonkkanivelen dysplasia, engl. hip dysplasia, HD
Lonkkanivelen kasvuhäiriö, eli ns. lonkkavika, on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa lonkkamaljan mataloitumiseen ja mikromurtumiin. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellinen ja yleensä kivut helpottavat tässä vaiheessa. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymiseen vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot.
Lonkkanivelen kasvuhäiriön tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta tämän hetkisten tietojen mukaan se periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristö vaikuttaa lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Lonkkavikaa ilmenee kaikilla roduilla, mutta tyypillisintä se on isoilla jättiroduilla. Nuorilla koirilla oireita lonkkaviassa voivat olla mm. jäykkyys, koiralla on vaikeuksia ylösnoustessa tai se ontuu.
Aikuisilla koirilla lonkkavika johtuu yleensä nivelrikosta. Oireilu on usein epämääräistä, mutta sitä voi olla esimerkiksi jäykkyys ja ontuminen. Takapäätään oireileva koira koittaa keventää painoa pois takapäältä, joka vaikuttaa lantion kiertymiseen ja lihasten vahvistumiseen etupäässä. Tämä johtaa myös lihaskatoon takapäässä.
Lonkkanivelen kasvuhäiriön vastustamisohjelma perustuu monen rodun kohdalla röntgenkuvaukseen, ja näin on myös australiankarjakoirien kohdalla. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittaa D-lonkkaisten koirien jättämistä pois jalostuskäytöstä, ja C-lonkkaisen kanssa tulisi yhdistää ainoastaan tervelonkkainen koira. Kennelliiton yleinen jalostuohjeistus rajaa E-lonkkaiset koirat kokonaan pois jalostuksesta.
Suomessa käytetään FCI:n vahvistamaa kansainvälistä lonkkaniveldysplasian arvostelutaulukkoa, jossa
A-lonkkainen koira on normaali
B-lonkkainen lähes normaali
C-lonkkainen lievästi lonkkavikainen
D-lonkkaisella koiralla on kohtalainen (keskivaikea) lonkkavika
E-lonkkaisella koiralla on vaikea lonkkavika.
Lonkkavian oiheuttamaa kipuoireilua voidaan hoitaa kipulääkkeillä ja vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää kirurgisia hoitoja. Lisäksi on olemassa useita erilaisia nivelapuaineita, joiden käyttöä kannattaa harkita mikäli koiralla todetaan lonkkavika.
Kyynärnivelen dysplasia, eng. elbow dysplasia, ED
Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin isoilla jättirouduilla, mutta sitä tavataan myös keskikokoisilla roduilla. Kyynärnivelen kasvuhäiriöihin pidetään tärkeimpänä syynä kyynärnivelen nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen, että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriöt ovat uroksilla narttuja yleisimpiä, todennäköisesti urosten suuremman painon vuoksi. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suuri rooli kasvuhäiriön synnyssä, mutta myös ympäristö vaikuttaa asiaan.
Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat 4-7kk iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi välillä pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontumista on vaikea havaita, jos koira ontuu molemminpuolisesti.
Kehityshäiriöiseen kyynärniveleen kehittyy yleensä nivelrikko, joka haittaa koiraa enemmän kuin esim. lonkkavika, sillä koiran painosta 60% on etuosalla. Kasvuhäiriötä voidaan hoitaa kirurgisesti, mutta leikkausten jälkeenkin niveleen kehittyy yleensä jonkin asteinen nivelrikko. Tärkeimpiä asioita kyynärnivelen ongelmia hoidettaessa on pitää koira hoikkana, rajoittaa liikkumista ja tarvittaessa käyttää tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia nivelapuaineita ja ravintolisiä.
Suomessa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu lähinnä nivelessä näkyvään nivelrikkoon.
Suomessa on käytössä IEWG:n kansainvälinen kyynärnivelen arvosteluasteikko, jossa
0 – ei muutoksia
1 – lievät muutokset
2 – kohtalaiset muutokset
3 – voimakkaat muutokset.
Pääasiassa australiankarjakoirien kyynärnivelien tilanne on Suomessa hyvä. Jalostukseen käytettävällä koiralla ei saa olla 1-tulosta huonommat kyynärät, ja suositellaan, että jalostukseen käytetään koiria joilla on terveet kyynärät (0-tulos).
