Elokuun lopun viikonloppu ei ehkä aivan täysin leiriläisiä ilmoilla hemmotellut, mutta säänkestävät suomalaiset ja australialaiset eivät anna pikkuasioitten häiritä itseään.
Perjantai
Leiri aloitettiin tuttuun tapaa tokoillen. Australiankarjakoirien TOKO-mestaruus-titteli oli jaossa. Tuomari järkytti ainakin alokasluokkalaiset toteamalla ihan ensimmäiseksi, että hän on sitten äärettömän tarkka, mitään häneltä ei jää huomaamatta tai kuulematta - että siinä sitten ajatuksia kokoamaan koesuoritukseen...
Kisaa käytiinkin monta tuntia, tuomarin puuttuessa joka asiaan kisailijan perässä ravaten. Aurinkoinen ilta ehti jo pimetä, ennen kuin TOKO-mestari (Cossak's Powderblue Pal "Karu") päästiin palkitsemaan hienolla kiertopokaalilla taputusten ja huutojen saattelemana.
Iltaa jatkettiin grillillä, olihan nälkä - ja jano - jo ehtinyt jokaiselle tulla. Nauru ja pälpätys taisi raikua pitkin Pihlajaveden metsiä innokkaimpien istuskellessa grillin ääressä aina kolmeen asti aamuyöllä.
Lauantai
Aamulla aloitettiin sitten tosissaan leireilemään. Pieni, mutta sitäkin dynaamisempi hakuryhmä lähti itikoiden syötiksi tihkusateeseen Tarzanin johdolla, osa taas jälkeä tekemään Sirpan mukana.
Leiripaikkana Rekola oli varsin mukiinmenevä; huoneen sai jokainen omansa, ei tarvinnut koirien kanssa puljailla ja metsää sekä lenkkireittejä riitti. Pellot olivat kylläkin jonkin kaupunkilaiselle tuntemattoman rehun hajuisia, mikä selvästikin koirien neniä hieman häiritsi.
Päärakennuksen saunan lisäksi löytyi hieno rantasaunakin ja ihana matala hiekkaranta. Reipas naisryhmä olikin sitä mieltä, että sauna on lämmitettävä. Kommentti kuitenkin kuului (miehen suusta tietenkin), että veden kanssa tulee ongelmia; aggrekaattia ei löydy mistään vettä pumppaamaan ja ranta on niin matala, että kahlaamaan joutuu ainakin kilometrin verran, ennen kuin vettä voi ämpärillä ammentaa... No kyllähän se akoilta onnistui se veden kanto.
Iltapäivällä tokoiltiin, tai osa tokoili ja muutamat loput ottivat rennosti auringossa... Treenien jälkeen saunaa lämmittämään mennessä löytyi se aggrekaattikin lattiarievun alta - aggrekaattiin ei kuitenkaan löytynyt johtoa sähkön saamiseksi... ja sekös meitä nauratti vielä leirin jälkeenkin. Noo, kaupunkilaiset ovat kaupunkilaisia. Sauna lämmitettiin ja järvessä uitiin, vesi ei ollut edes kylmää, lapset polskuttelivat ja yksi oppi uimaankin.
Ilta jatkui taas grillillä ja kuten tuli todettua, jos nauru pidentää ikää, elää tämä porukka ainakin satavuotiaaksi... Juu, hervotonta oli ja onneksi lapset olivat jo kiltisti sängyssä peittojen alla. Sitkeimmät pitivät tunnelmaa jälleen yllä aamuyön tunneille asti.
Sunnuntai
Ja vaikka eräät eivät osaa mennä nukkumaan ja luulevat selviävänsä muutaman tunnin yöunilla, aloitettiin haku- ja jälkitreenit taas aikaisin aamulla. Keskipäivä meni suurta taloa siivotessa ja iltapäivällä jatkettiin match showlla. Karjakoira-voittoiseen showhun osallistui myös komea irlanninsusikoira, leirin kahta muuta ei-karjista ei saatu kilpaan houkuteltua. Hyvää harjoitusta joka tapauksessa itse kullekin. Siniset voitti erikoisnäyttelyvoittaja Vili ja punaiset Nipa, joka oli myös BIS.
Haikeiden jäähyväisten ja halausten jälkeen alkoi matka kohti koteja ja kaikilla mielessä jo seuraavan kesän leiri. Muisteltavaa riittää varmasti pitkäksi aikaa; jollakulla kamerakin raksutti siihen malliin , että välillä piti lähteä hakemaan Pihlajavedeltä lisää pattereita...
Jos haluat kokea hauska ja antoisan karjis-elämyksen, varaa ensi kesästä yksi viikonloppu!
Oi jospa oisit saanut olla mukana... :)